|
|
Post by Isabella on Mar 1, 2013 16:52:45 GMT -5
Tänne voi hevosen omistaja kirjoitella päiväkirjaa, hoitotarinoita tai mitä ikinä haluaakaan.lew-t. Brave Bedford, 100cm/115cm, HeA omistaja Zuhra Sola Näin Isabella kertoo ratsuko(i)sta..Luulin alkuun, että Zuhra oli raahannut Luxeen jonkinsortin leluponin. Briius sopisi ehkä parhaiten sirkukseen, ainakin värityksen ja luonteensa puolesta. Olin hyvin yllättynyt katsellessani ensi kerran ratsukon menoa, sehän on ihan perfecto tonniponi! Zuhralla on mielestäni erittäin kummallinen nimi ja nainen tuntuu osaavan kaikki mahdolliset kielet mandariinikiinasta arabiaan. Kerätyt pisteet + 3 pistettä tarinasta + 1 piste puskaradiossa jutustelusta
|
|
Zuhra
New Member
Posts: 33
|
Post by Zuhra on Mar 2, 2013 11:55:50 GMT -5
Uuden kodin uudet haasteet (2.3.2013)
Kahlatessani pakkasyön jälkeensä jättämässä hämärässä aamussa, väsyneenä ja polviani myöten märkänä, kirosin parillakin kielellä halpispaikkamme jättipihaton, josta Brii oli saanut katon päänsä päälle viime kuussa, kun vanhan yksityistallin ovet olivat meiltä sulkeutuneet. Brii tuntui myös oppineen tonnikaupalla uusia temppuja nuorilta suokkitammoilta. Näihin päiväkotileikkeihin kuuluivat ainakin aasimaisesti hirnahtelu ja riimunarussa tyylikkäästi perse pystyssä pukittaminen. Eikä täällä kukaan edes yrittänyt käskyttää tai karsia pahoja tapoja hiiteen. Briitä lukuunottamatta jokainen humma pihatossa oli myytävänä pilkkahintaan ja tapakasvatus oli kaiketi heitetty jo tässä vaiheessa kokonaan tulevan omistajan vastuulle.
Tätä oli ollut elämämme kohta jo yli kuukauden ja nyt tuuliin oli vihdoinkin tulossa raju muutos. Reilusti tuntia myöhemmin istuin nimittäin jo tyytyväisenä oman Golfini ratissa, kuljetusauton edellä ajaen. Briikin oli kuljetusautoon mennessä vaikuttanut rentoutuneelta, päästessään pitkästä aikaa nauttimaan omasta rauhasta. Pysähtyessämme jaloittelemaan saatoin jo aistia muutoksen tamman mielentilassa. Yhden aikoihin kaarsimmekin sitten jo De Luxen lauantaipäivässä värjottelevän hienoston keskelle. Parkkeerasimme keskelle suurta parkkipaikkaa purkamaan lastiamme, joka ei tosin ollut oma ehdotukseni ollenkaan.
Kontrasti halpispihattoon oli vielä toisellakin näkemällä suorastaan naurettavan suuri. Brii totta kai keskittyi vain ottamaan hyödyn irti sitä katsomaan tulleesta yleisöstä ja pysähtyi parikin kertaa venyttelemään takajalkojaan ja poseeraamaan sitä pällistelemään tulleille tallipojille.
Samalla, kun yritin Briin harmiksi hätistellä ensimmäisiä nyt jo lähemmäs tulevia tallipoikia sivummalle ja tehdä selväksi etten juuri nyt tarvinnut apua, pelkästään jonkun, joka tietäisi jotain, kaartoi pihaan yksi hieno auto lisää. Auto parkkeerasi meidät nähtyään hätäisesti lähimpään ruutuun ja pojat haajantuivat vihdoin kuin yhteisestä käskystä, naisen kävellessä meitä kohti sädehtivä hymy kasvoillaan.
"Valitettavasti on velvollisuuteni tallin hevostenomistajien puolesta pyytää, että siivoatte jälkenne lähtiessänne - aivan tuota pikaa." Näytin varmaan yhdeltä kysymysmerkiltä Briin tökkiessä minua samanaikaisesti niskaan turvallaan. "Tämä on yksityisaluetta. Olette sitä paitsi tukkineet koko pihan näillä kärryillänne." Nainen osoitti autojamme ja katsahti kaulaansa puolelta toiselle venyttelevään Briiukseen hieman epävarmaan sävyyn. Siinä vaiheessa havahduin kaivamaan takkini taskusta sähköpostilla tulleita ajo-ohjeita ja sopimuspapereiden kopioita. "Zuhra Sola. Bedford on se kenttähevonen puolihoito-sopimuksella."
Näytin papereita aivan naisen silmien edessä, vaikka sekään ei oikein vielä tuntunut tätä vakuuttavan. Kenttähevonen oli varmasti ollut väärä sanamuoto Briiuksen pihatossa kasvamaan päässyttä ponimahaa katsellessani. Matkalla nuhjaantumaan ehtinyt kuljetusloimi peitti alleen kaikki tamman lihakset ja selässä risteilevän kaksivärisyyden, tehden ponista ihan erinäköisen kuin kesällä otetuissa valokuvissa.
"Olen kamalan pahoillani. Tässä tapahtui nyt tosiaan pieni väärinkäsitys, koska tänne tuppaa usein eksymään naapuritallin pihattoon matkalla olevia poneja ja kiljuvia pikkutyttöjä", nainen aloitti pahoittelevaan sävyyn ja hymyilin tosissani naapurin pihattotallille. Olihan minulla kokemustakin. "Olen tosiaan Isabella von Bremer ja te olette oikein tervetulleita De Luxeen."
Väärinkäsityksistä päästiin ja Briiuskin tutkimaan uuden karsinansa puhdasta alustaa. En tosin edelleenkään ollut kovin varma, mitä tallipihalla ajateltiin ponimaisesta, kirjavasta lewitzertammasta, joka ei varmasti tulisi ainakaan ujostelemaan ensimmäisinä päivinään. Olin kuitenkin varma, että olimme jo nyt herättäneet ihmetystä muissa eikä se tulisi hevillä unohtumaan.
|
|
|
|
Post by Isabella on Mar 3, 2013 5:39:18 GMT -5
|
|
Zuhra
New Member
Posts: 33
|
Post by Zuhra on Mar 6, 2013 15:38:08 GMT -5
Oliver (5.-7.3.2013)
Olin alun alkaenkin ollut huolissani Briiuksen liikutuksista työpäivieni aamuina. Olin töissä arkisin aina seitsemästä kolmeen, mistä teki vielä harmittavampaa se tosiasia, että Brii oli myöskin osoittanut olevansa kaikkein huomionkipeimmillään ja ehdottomasti reippaimmillaan juuri hieman aamu yhdeksän jälkeen. Olin töistäni huolimatta tullut siis siihen lopputulokseen, että tamma liikutettaisiin nyt ja tulevaisuudessa pääasiassa aamun ja illan aikana.
Isabella olikin onneksi heti ilmoittanut asiaa kysellessäni, että Oliver voisi hyvin ottaa Briiuksen aamuliikutukset kontolleen. Oli tietenkin sanomattakin selvää etten tulisi antamaan aivan kenelle tahansa vieraalle miehelle lupaa nousta ponini selkään, olkoon sitten kuinka komea tahansa. Eikä riittänyt, että ehdin tullessani nähdä useamman kerran, kuinka hyvin Oliver todella käsitteli tallin muita hevosia ja poneja - halusin nähdä, kuinka mies käsittelisi juuri minun Briiustani.
Olinkin heti ensimmäisistä liikutuksista sovittuani ottanut tiistai- ja keskiviikkoaamun vapaiksi voidakseni tarkkailla Oliverin työskentelyä Briin kanssa. Ymmärsin ennen kuin oikeastaan huomasinkaan, millä tavoin mies todella sai hevoset lähellään niin hyvin rentoutumaan - minä itsekin aloin siinä seisoessani, Oliverin harjaillessa ja varustaessa tammaa hölistä mm. Englannissa asuvasta siskopuolestani.
Kentälle päästyä otin jo aika tiukan linjan puheeseeni. Briiusta ei saanut päästää vähällä, ainakaan niiden kaikkien temppujen jälkeen, mitä se oli ehtinyt keksimään pihattoaikanaa. Tiistaina oli onneksi niin hieno keli, että saatoimme suosiolla jäädä ulkokentälle vetämään harjoituksiamme. Työstimmekin ensin taivutuksia kiemuroilla ja kahdeksikolla, jonka jälkeen otimme rauhallisia väistöjä ensin käynnissä ja sitten ravissa. Briius teki hommia reippaasti hieman upottavasta pohjasta huolimatta ja tuntui, että Oliverillakin oli näppinsä siinä pelissä.
Takaisin tallille päästyämme juttelimmekin taas sitten kuin vanhat kaverukset, mikä tosin oli hieman outoa vasta vain parin tunnin tuntemisen jälkeen. Oliver ei ollut aluksi yrittänyt iskeä minua sen kummemmin, mutta loppua kohden aloin huomata miehen äänessä sellaista sointua, että puhelinnumeroita voisi vaihtaa muutenkin kuin Briihin liittyen. Kierrellen torjuin ehdottelut samantien, syytä tietenkään mainitsematta ja vielä keskiviikkoaamunakin välimme olivat tahmeat, mikä heijastui myös Briin työintoon. Sovimme liikutusaikataulun, kävimme läpi loimitusasioita ja suojia tahmeuden ympäröimänä.
Torstai-iltana Briiuksen nimikyltin viereen oli jätetty pieni keltainen muistilappu, johon oli piirretty huolellisesti iloinen hymiö. Minun oli itsekin pakko hymyillä tälle jonkinlaiselle pahoittelueleelle ennen kuin tungin lapun taskuuni ja jatkoin sisälle karsinaan. Ketkä kaikki sen siitä olivat jo muutenkin päivän aikana voineet nähdä?
|
|
