Jemiina & Taavi

Pidin kaksin käsin kiinni puupäällysteisestä ratistani ajellessani moottoritietä kohti länteen. Aurinko paistoi lähes joka suunnasta, mutta tämä ei minua haitannut isoine aurinkolaseineni. Olin ajelemassa ensimmäistä pitkää matkaani saatuani kesällä kortin ja sekin oli hilkulla superybertiukan katsastajamiehen johdosta. Nyt olin jo onnellisesti ajellut uudella E-sarjan Cabriolet mersullani sen puoli vuotta ja toivottavasti vuosia tulee vielä ja paljon.

Havahduin nähdessäni tien vasemmassa reunassa suuren koristellun kyltin, jossa luki ”De Luxe, 2km” ja käännyin jarrutettuani hieman huonokuntoisen näköiselle tielle. Kirosin mielessäni tielle ja sille, miksei luksustallilla voi olla luksustiet. Pian kuitenkin oikealle puolelle kyltin ohjaamana kääntyi tie, joka oli päällystetty lähes samettisella asfaltilla. Käänsin autoni tyytyväisenä ja huomasinkin jo edessäni häämöttävän tallipihan.

Kurvasin avoautoni tallin parkkipaikalle ja hyppäsin kuskinpenkiltä rivakasti pois kaivettuani ensin kaikki mahdolliset paperit niin hevosta kuin itseäni koskien. Tämän jälkeen kävelin trailerin etupäähän ja aukaisin pienen oven hypäten samalla sisään. Tervehdin ruunikkoa oriani ja silitin sen piirtoa jutellessani sille samaan aikaan.
”Kröhmm, anteeksi…” kuului suhteellisen kovan koputuksen siivittämänä koppini ulkopuolelta. Jätin Taavin pällistelemään hypätessäni samalla trailerista ulos suurin piirtein saman ikäisen naisen eteen.
” Isabella von Bremer ja te..?” ”Jemiina, Jemiina Rajala” kättelin naista katsoen häntä samaan aikaan päästä varpaisiin *kuka hitto toi on* ja tunne taisi olla molemmin puoleinen.
”Olen hannover orin Davy Jonesin omistaja ja saavuin tuomaan herraa tänne… yksin. Hänelle pitäisi olla täysihoito-karsina täällä varattuna.” Tarkkailin naista puhuessani ja huomasin tämän katsoen hieman inhoksuen traileriani.
”Joo, kyllähän täällä on. Papereita?” Ojensin valmiiksi etsimäni paperit naiselle. ”Kiitos. Minkäs ikäinen olitkaan, 18v. Hmm… Eihän sulla vielä pitäs olla lupaa vetää tälläsiä, öö… laatikoita perässä, vai?”
”Joo, ei ookkaan, mutten saanut ketään kuskiksi, enkä meidän hevosautookaan ainakaan voi ajaa. Sitä paitsi oon käynyt teoriatunteja jo BE-korttia varten” Sepitin omistajalle hieman vaivautuneena tämän selaillessa papereitani keskittyneesti.
”Okei. Kaikki on kunnossa, joten tervetuloa De Luxeen! Voit viedä hevosesi karsinaan numero viisi ja kysy vaan noilta tallipojilta apua, kyllä ne auttaa.” Isabella sanoi minulle jo iloisemmalla äänellä, palautti paperini ja lähti… jonnekin.

Taluttelin oriini tallin ovista sisään ja toisaalta järkytyin näkemästäni. Punaiset matot ja oikein kullalla reunattuina. Oltiinkohan tultu vähän liian hienoon paikkaan. Arvostin kuitenkin tallin sisäilman-laatua ja karsinoiden kokoa, jotenka ei yhden matot meidän elämistämme häiritse. Harmikseni kuitenkin Taavi pelkäsi näitä ”verisiä teitä” ja jouduimme junnaamaan ovella hetkisen saadakseni orin sisään. Tyytyväisenä jätin herran karsinaansa tutustumaan ja lähdin hakemaan tämän varusteita.

”Koulu- ja yleissatula, kolmet suitset, kuolaimia, satulahuopia, loimia, riimuja ja naruja; paljon tavaraa. ” huokaisin helpotuksesta saadessani Taavin kaikki varusteet roudattua satulahuoneeseen ja vielä pantua visusti lukkojen taakse. Sujautin avaimen autonavainnipukkaani ja lähdin hakemaan vielä omia kamppeitani. Olin pakannut itselleni urheilukassillisen tavaraa mukaan ; shampoot, pyyhkeet, muut hygieniatuotteet, lääkkeeni, vaihtovaatteita ja ratsastuskamppeet. Olin kyllä 100% varma että kaapin sisältö alkaisi täyttymään tarpeen mukaan ja pitäähän vaihtovaatteet joskus pestäkin.

Lopulta, kun kaikki tavarat olivat paikoillaan, lähdin erään tallipojan saattelemana kiertämään ja tutustumaan talliympäristöön. Paikkoja ja opittavaa oli paljon, mutta onneksi avuliaita apulaisia oli paljon ja uskoin heidän auttavan minua mielellään, sillen omistanut ”pahoja” käytöstapoja. Kierreltyämme hetken jätti Emmettiksin itsensä esitellyt nuori mies minut ja lähdin moikkaamaan Taavia. Ori oli saanut jo pari tallikaveria näköisälle ja jutteli niiden kanssa iloiseen sävyyn. Kävin silittämässä herraa, ennen kuin lähdin uudelle kämpälleni kylän keskustaan.